Elikkäs, tänään oli(on edelleen) se suuri päivä, eli laskettu aika! Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että 40 viikkoa olen ollut raskaana. Alkuun ajattelin, ettei tää mukelo pysy kyydissä näin kauaa ja mietin jo, että mitäs jos tulee toinen käynnistys rv 38+, mutta tässä sitä ollaan, äidillä ja vauvalla kaikki hyvin, spontaania käynnistystä odotellen! :)

Jotain hyvää siinä käynnistyksessäkin viimeksi oli, sillä tää jännitys tappaa minua! Ei voi millään tietää, että lähteekös synnytys käyntiin puolen tunnin, vai kahden viikon päästä, ei pysty ennakoimaan mitään, eikä suunnittelemaan sen enempää, kokoajan on vaan mentävä ajatuksella "jos olen silloin viellä yhdessä kasassa". Jos kroppa tai ajatukset enteilisivät synnytystä, niin tää vauveli ei oo hetkeen syntymässä, on niin seesteinen olo, että välillä tuntuu ettei raskaana olisikaan :o

Jännittävää tästä ajasta tekee myös se, että ensimmäistä kertaa tässä ollaan. En tiedä yhtään mitä on tulemassa, en edes että miltä supistukset tuntuvat! Tiedän vain, että spontaani käynnistyminen tapahtuu joko vesien menolla tai supistusten alkamisella ja vesien meno on kuulemma harvinasempaa. Jännityksellä siis odotellaan tuntematonta.

Ainoa ero mitä viime aikoihin voin sanoa, että nyt se raskauden hehku sitten on täällä! Vihdoin ja viimein! Tiedä sitten kauan siitä pääsen nauttimaan, mutta nautin nyt kuitenkin täysin rinnoin! Ja hehkulla tarkoitan siis sitä, että kehtaan jopa katsoa peiliin(vaikka hiusväri on jo ihan kulahtanut ja juurikasvuakin löytyy), sekä naama ei ole täynnä finnejä. Olen myös huomioinut, että mulle on tullu uusia luomia(voikos sellainen edes johtua raskaudesta?), ennen luomettomaan naamaan on tullut muutamia ja toiseen käteen useampia. Oli jännää yrittää hinkata niitä pois yhden sotkuisen kakkapeppun pesun jälkeen ja huomata, ettei ne olekkaan kakkaa! :D

Tälläisen hauskan kuvan löysin kaverin FBprofiilista, kuvastaa mua täysin!

Ainiin, mun on ruvennut maha(tahi vauva) pitämään ihan jotain omaa showta! Eli se napsuu, ihan niinku omat nivelet välillä, eka kerta kun sen kuulin, ni meinasin pissata pöksyyn, sen verran pelästyin, että vauvan nivelet jostain syystä napsuisi! Mutta tähänkin löytyi ihan selitys; eli vauva tarttuu kohdun kalvoon kiinni ja päästäessään irti/kun kalvo luiskahtaa sormien välistä, niin se napsahtaa.. Tai ainakin näin mulle kerrottiin. Ja toinen juttu on se, että maha kurlaa! Eli kuullostaa siltä, että ois juonu tyhjään mahaan vettä ja se hölskyis, ainosastaan vaan, et se tulee tuolta vauvelin luota ja oon ihan 100% varma, että tunnenn ne ilmakuplat :o tätä kukaan ei ole mulle selittänyt, joten luulen vaan, et vauva siellä piereskelee menemään :D

Tässä tälläinen pikapäivitys, mikä oli pakko tulla tekemään, vaikka silmät on jo puoliksi ummessa ja sänky huutaa mun nimeä. Väsymyksestä kiitokset esikoiselle ja juuri puhkeamassa olevalle kulmahampaalle, onneksi sille viimeiselle.. Tän yön kun sais nukuttua kunnolla, niin huomenna sais vauva tulla maailmaan, jotta päästäis sitten harjoittelemaan sitä nelihenkisen perheen arkea levänneinä(ja hah!). Kiitos ja kuittaus - ja hyvää yötä!