Ajattelin nyt kirjoittaa tästä "tabusta", eli imettämisestä - tai sen "puutteesta". Eli minä en imetä, koska se ei vaan ole minun juttuni. Imettäminen on minulle yhtä tuskaa, se sattuu, maitoa ei tule riittävästi(=vauva on kokoajan tissillä), minua ällöttää ja ahdistaa ja itkien kammoan aina seuraavaa kertaa, eli eipä se ketään palvele, jos minä imettäisin. Ja minusta imettäminen on todella henkilökohtainen juttu(ei sillä, minua ei haittaa, jos joku imettää naamani edessä, itse en siihen vain pysty!), enkä oikein osaa sitä edes mieheni edessä tehdä, eli julki-imettäminen on myös asia joka saa paniikin puskemaan esiin, eli me oltaisiin oltu suljetut kotiin neljän seinän sisälle, mikäli olisin vauvaa imettänyt.. Mutta meidän vauva saa silti äidinmaitoa, sillä me keksittiin ruveta pumppaamaan!

Eli tällä kertaa tiesin jo etukäteen, etten ryhdy imettämään, joten aloin kaivella tietoa pumppaamisesta ja miten sen saisi sujumaan ilman imetystä. Ohjeet oli suht helpot: vauva paljon ihokontaktissa ja juo paljon, niin jos maito on noustakseen niin kyllä se nousee. Ja niin nousikin! Eli ekat päivät sain pumpattua muutamat tipat ja vauva eli lähes kokonaan korvikkeella, mutta kolmantena päivänä käänne tapahtu ja maitoa rupesi tulemaan jo kohtuu hyvin, joten korvike jäi vähemmälle. Neljäntenä päivänä ei korviketta enää tarvittu, muuta kuin yöllä! Olin niin tyytyväinen, nyt meidän vauva kasvaa äidinmaidolla ja minun ei tarvitse imettää! :)

Tästä se lähti, ekat "kunnon" maitomäärät! :)

Nyt on saatu pumppaaminen neljässä päivässä säännölliseksi ja maitoa tulee n. 100ml per pumppaus kerta, mikä riittääkin sitten hyvin siihen seuraavaan kertaan. Nyt enää toiveissa on, että iltasin lähtisi herumaan enemmän, jottei sitä korviketta tarvisi antaa edes silloin yöllä sitä yhtä kertaa! Tosin olen hyvin tyytyväinen tähänkin tilanteeseen, Vilin kanssa asiat ei ollut aikoinaan edes näin hyvin.

Tulevaisuuteen jos katsotaan, niin tällä systeemillä mennään niin pitkään kuin vaan pystytään, eli toiveissa olisi, että äidinmaitoa riittäisi useampi viikko ja unelmahan olisi jos sitä tulisi kuukausi/useampi! Eli olen silti yhtä mieltä kaikkien kukkahattutätien kanssa, että vauvan on paras saada äidinmaitoa, mutta itse en ole niin jyrkkä, että asiaa enää stressaisin, meidän vauva tulee saamaan mahansa täyteen joka ruokailulla - oli se sitten äidinmaitoa tai korviketta!

Tässä pikainen kirjoitus aiheesta, joka on monelle äidille vähän arempi. Toivottavasti en nyt saa kenellekkään pahaa mieltä aikaiseksi, imetyskin kun on asia joka jakaa ajatteliat useampaan osaan ja arvostan kyllä jokaisen mielipidettä ja tapaa toimia - tässä on vain minun tyylini.

Ja hei, kaikki pienten ja suurempienkin laste äidit - muistakaamme, että jokainen on paras äiti lapselleen, ei kaikkea tarvitse tehdä oppikirjan mukaan, eiköhän jokainen lapsensa parasta ajattele! ;)