Ja koska nyt on viimeaikaiset jutut koskenut raskautta ja synnytystä, niin tähän väliin yksi postaus tuoreesta isoveljestä ja sitten keskitytään taas vähän tuohon vauvaan.

Eli meidän herra 1v., tuore isoveli, kävi minua ja vauvaa sairaalassa katsomassa heti perjantaina päivällä. Itse vähän jännitin, mitä tuleman pitää, sillä viimeinen vuorokausi oli ollut todella outo Vilille, sillä ensin hän oli lähtenyt ystäväni kanssa ulos(näki kun lähdin autolla) ja sitten mamma oli häntä tullut hakemaan yökyllään ja sitten viellä hänet tuodaan vieraaseen paikkaan katsomaan äitiä sairaalavaatteissa, eli en odottanutkaan, että Vili ei olisi vähän hämmentynyt. Mutta mitä sitten tapahtui; tulin vauvan sänkyä työntäen ovesta ja samalla huikkasin moit äitille ja Vilille, niin Vili jähmettyi paikoilleen, kuin suolapatsas! Siinä se sitten toljotti ilmeettömästi kun kävelin hänen luokseen ja kyykistyin eteen(kokoajan jotain puhuen), mutta vielläkään toinen ei liikahtanut. Minun piti ottaa Viliä kädestä kiinni ja vähän vetää itseeni päin, ennen kun suolapatsas mureni ja sitten Vili tulikin halaamaan(!!) minua ja rutistikin kovin ja kauan! Vili ei ikinä ole halanut minua niin, se oli omalla tavallaan todella outoa ja samalla todella ihanaa!  Halauksen jälkeen ja "lumouksen" loputtua Vilikin alkoi käyttäytyä normaalina itsenään, eli alkoi heti höpöttämään ja touhuamaan lelunsa kanssa! :)

Pitää kyllä todeta, että minun arvaukset osui aivan oikeaan vauvan suhteen, eikä Vili kyllä ymmärtänyt vauvan päälle yhtään. Vili kyllä katsoi sinne vauvan sairaalasänkyyn, että jotain siellä kyllä on, mutta siinä se. Siellä hissikäytävällä kun oli meidän huonekaverikin vauvaa näyttämässä ystävilleen, niin Vili jutteli sen vauvan kanssa, eli kun vauva itki, niin Vili huusi takaisi! :D

Yritettiin sitten Viliä vähän tutustumaan meidänkin vauvaan, joka vaan nukkui. Ensin mamma otti vauvan syliin ja me mentiin sitten Vilin kanssa ihmettelemään ja sitten minä otin vauvan syliin ja Vili sai tulla viereen katsomaan(ja yrittämään syliintunkua), "tutustuminen" meni ihan hyvin, ketään ei sattunut ja Vilikään ei loukkaantunut, vaikkei päässyt syliin, kun vauva valtasi tilaa(olinhan sylitellyt Viliä kovin jo aijemmin). Yritettiinpä saada heti myös yhteiskuvaa ja se touhu osottautuikin lähes mahdottomaksi, ihan jo sen takia, että minä yritin ottaa kuvaa äitini lumialla, jota en osaa käyttää. Mutta tässä ainoa kuva, josta saa jotain selvää:

pojat-normal.jpg

Vili tutustuu pikkuveljeen - nenän kautta! :)

Meidän vauva kun on todella hiljaista sorttia, niin tuntuu, ettei Vili ymmärrä toisen olevan edes hengissä. Muutaman kerran kotona kun vauva on vähän ynissyt ja heilunut, niin Vili on yrittänyt mennä toista taputtamaan ja silloin ollaan harjoiteltu pikkuveljen rauhallista silittämistä! Mutta yleisesti siis jos vaikka vauva on minun tai isin sylissä tai sohvalla, niin Vili ei kiinnitä siihen ollenkaan huomiota, vaan touhuu omiaan ja käyttäytyy niin kuin ennenkin.

Nyt kun viellä vauva vaan nukkuu ja syö ja isi on kotona, niin Vili saa saman verran huomiota kuin ennenkin, leikitään kaikki yhdessä ja välillä kaksinkin, käydään ulkona ja kaupassa, ym, niinkuin ennen vauvan syntymääkin, joten viellä ei mitään mustasukkaisuutta ole. Tulevaisuudesta en osaa sanoa, se selviää sitten, kun vauva rupeaa olemaan enemmän "läsnä" arjessa.

 

Nyt kun en keksi tälle mitään paikkaa ja haluan jakaa kuvan teidän kanssaan, niin käytiin Myllyssä 6.4 katsomassa formulaa ja Vili pääsi isin kanssa myös kokemaan sen sisältä:

DNA_ja_MTV_F1-kiertue-normal.jpg