Polikliininen synnytys:

Polikliininen synnytys tarkoittaa sitä, että äidillä ei ole lainkaan vuodepaikkaa, vaan hän kotiutuu 6-24 tuntia synnytyksen jälkeen. Polikliininen synnytys edellyttää sekä äidiltä että vauvalta tiettyjä asioita. Äidin on oltava terve uudelleensynnyttäjä, jonka raskaus on sujunut ongelmitta ja vauva syntyy ongelmitta alateitse. Vastasyntyneen täytyy olla täysiaikainen, normaalikokoinen ja hyväkuntoinen. Kotiutumisen jälkeen on poliklinikkakäynti synnytyssairaalassa 2-4 päivän kuluessa kotiutumisesta.

Varhainen kotiutuminen:

Oikealta termiltään lyhytjälkihoitoinen synnytys(lysy). Tässä vaihtoehdossa kotiutuminen tapahtuu 24-48 tunnin kuluttua synnytyksestä synnytysvuodeosastolta lääkärin tarkastuksen jälkeen. Edellytyksiä kotiutumiselle on mm. äidin on oltava uudelleensynnyttäjä ja synnytyksen tapahduttava ongelmitta alateitse, raskauden on oltava täysiaikainen(37 rv täynnä) ja normaali, vauva ei saa kuulua verensokeriseurannan piiriin ja hänen tulee vaikuttaa terveeltä ja hyväkuntoiselta, vauvalla tai äidillä ei saa olla infektioriskiä.

Elikkäs, aijemmin jo olin kertonut haluavani polikliinisen synnytyksen, mutta kun sairaalassa ollessa(lapsivuodeosastolla viellä) juteltiin miehen kanssa, niin päätettiin, että jäädään ainakin yhdeksi yöksi vauvan kanssa synnytysvuodeosastolle, jotta isi pääsisi juhlistamaan varpajaisia(joita ei edellisen synnytyksen ajankohdan takia juhlistanut), eli mikäli esteitä ei tulisi, niin havittelisin varhaista kotiutumista!

Tämmöisen nyytin vierestä siis heräsin lauantaina(12.4) aamuna synnytysvuodeosastolta!

Sitten synnytys kun lähti käyntiin ajattelin jo "yksi oikein", eli se ei tulisi olemaan este kotiutumiselle ja kohta huomattiin, ettei oma kuntokaan tulisi olemaan se este - synnytys kävi niin helposti, että olin taas jalkeilla heti kun napanuora oli leikattu ja vauva punnituksessa - eikä kipujakaan ollut!

Synnytysvuodeosastolle kun siirryttiin, niin ensimmäisenä ilmoitin kätilölle, että hän merkkaisi meille lääkärin tarkastuksen seuraavalle päivälle, sillä haluaisin varhaisen kotiutumisen. Ja niin jäätiin odottamaan seuraavaa päivää, eli lauantaita, lääkäri kuulemma tulisi n. puolen päivän aikaan osastollemme. Perjantaina päivällä Sippe sitten kävi siivoamassa varpajaisia varten ja samalla haki meille autokopan ja kotiutumiskassin sairaalalle, jotta minun äitini pääsisi meitä sitten lauantaina hakemaan, mikäli kotiutumislupa saataisiin(en halunnut odottaa iltaan, jotta Sippe olisi ajokunnossa..).

Lauantaina lääkärin tarkastuksessa mukava naislääkäri tutki vauvan(ja sai muuten pissat päällensä, heh!) ja sanoi kaiken olevan mallillaan(tässä vaiheessa hihkuin jo mielessäni) ja sitten sieltä se tuli "mutta"-sana ja tunnelma latistui täysin. Mutta-sanan jälkeen lääkäri rupesi puhumaan siitä, että kun vesiä meni jo 30h ennen synnytystä, niin siinä on infektioriski vauvalla, sillä sieltä reiän kautta on saattanut bakteereja päästä jo mahassa vauvan luo ja kun ei tieteellisesti ole tiedossa, miksi toisilla lapsivettä menee jo niin aikaisessa vaiheessa, että voi kuulemma johonkin infektiojuttuihin liittyä.. Minä siinä mieli maassa sitten kuuntelin ja olin jo itkuun purskahtamassa, kun lääkäri totesi, ettei voi meiltä kotiutumista kieltää, muttei sitä suosittele, sairaalassa kun on osaava henkilökunta vauvaa tarkkailemassa(mahdollinen infektio kun voi puhjeta viim. 2vrk ikäisenä). Siinä sitten oltiin - minun piti päättää lähdetäänkö kotiin vai ei, mikä olisi vauvan paras, mikä olisi minun paras ja niiden ristiriidat..

Soittelin sitten Sippelle ja äidille ja heidän kanssa keskusteltuani päätin, että me lähdetään kaikesta huolimatta kotiin, osaisin tarkkailla vauvaa, joskos sieltä infektio puhkeaisi ja sairaalalta sain kuitenkin hyvät ohjeet tarkkailuun ja numeron, mihin voin soittaa 24/7, jos tulisi kysyttävää. Ja niin me jäätiin odottelemaan äitiäni(ja Viliä) meitä hakemaan!

Näin jälkikäteen ajateltuna, olen todella tyytyväinen, että me lähdettiin kotiin, sairaalat kun ei ole minua varten, vaan en pysty nukkumaan, enkä syömään siellä ja olisin kokoajan ahdistunut ja miettisin vaan kotiin pääsyä. Vauvaa oli helppo tarkkailla kotona, olen edelleen varma, että jos jokin infektion oireista olisi hänelle tullut, niin olisin sen kyllä huomannut - nyt ei onneksi tarvinnut, sillä meidän vauva on täysin terve! :)