No tapahtuihan se, vihdoin ja viimein! :) Tai siis, onhan siitä jo muutama päivä, sillä pikkuveli saapui elämäämme 11.04.2014 klo 07.11, hän oli 55cm pitkä ja 4140g painava. Eli ainoastaan 235g kevyempi kuin isoveljensä(pituutta saman verran). Ja sitten pikemmittä puheitta itse synnytyskertomukseen:

Eli 9.4 maatessani kaikessa rauhassa sängyssä, lorahti lapsivettä sänkyyn, sillon ajattelin sen olevan vaan hyvin vetistä valkovuotoa - olinhan juuri käynyt muutamaa päivää aijemmin päivystyksessä toteamassa, että silloinen lorahdus ei olisi ollut lapsivettä(edelleen epäilen tätä).

Seuraavana päivänä hakeuduin polille verisen vuodon takia, oikeastaan verisen ja limaisen vuodon, eli limatulppa se sieltä tuli pikkuhiljaa. Minut otettiin vastaan ja laitettiin vauvan sydänkäyrään. Käyrä oli todella hyvä ja kätilö teki saman paperi-testin ja totesi, ettei lapsivettä ole. Kuitenkin, koska oli toinen epäily lyhyen ajan sisään, niin piti viellä käydä lääkärin tarkistuksessa ja lääkäri tekisi paremman testin. Lääkäri sitten ultrasi, totesi kaiken olevan kunnossa ja tehtiin se parempi lapsivesitesti, mikä olikin sitten positiivinen ja osastolle jäätiin. Ensimmäiseksi lapsiveden menoksi kirjattiin 9.4 klo 23.30, mistä lähti sitten kello tikittämään ja käynnistys 48h päästä, ellei sitä ennen itsekseen käynnisty.

Tilanne oli kiva, sillä olin lähtenyt näytille ja olettanut, että minulle sanotaan kaiken olevan normaalia ja lähetettäisiin kotiin. Tilanne oli siis se, että isäntä oli kotona(maha kipeä) ja Vili mun kaverin kanssa pihalla, kello oli yli viisi ja minulla 6% akkua jäljellä. Siinä sitten asiat tärkeysjärjestykseen - kenelle soittaisin ekaksi ja kenelle viimeiseksi(ja toivoisin, että akku kestäisi). No sain kaikki asiat hoidettua, isännän sairaalalle ja pojan mamman luo!  

Supistuksia ei ollut tullut ennen polille tuloa(klo 17), mut siitä ne sit alko pikkuhiljaa ja kokoajan kovenivat, illalla(n. klo 20) tulikin jo 10min välein kivuliaita supistuksia, mutta niistä selvisin ilman kivun lievitystä, supistukset laantuivat suihkussa ja pääsin nukkumaan. Yöllä heräsin kaksi kertaa supistuksiin, mutta 4.30 heräsin taas supistuksiin ja niitä tulikin sitten 6min välein ja niin kamalia, että menin pyytämään kipulääkettä(jotta pääsisin takaisin nukkumaan), kätilö laittoi käyrään(klo 5.00). 5.30 aikaan hälytin kätilön sinne, oli niin paha olo, että ois ollu pakko päästä vessaan. Kätilö kertoi käyrässä olleen joku omituinen notkahdus, eikä siksi voisi päästää minua menemään, kysäisipä sitten olinko "tuntenut jotain", kerroin vähän nolostellen, että viime supistuksen aikana teki mieli ponnistaa! Kätilö huomautti, että siitä olisi pitänyt ilmoittaa heti ja että katsoisi nyt kohdun suun tilanteen. Hyvä että katsoikin, sillä olin 6cm auki(klo 5.45) ja synnärille! Sippe ehtisi juuri puol seittemältä osastolle, jolloin mulle laitettiin kohdunkaulan puudutus(vaikka lääkäri siinä sanos, että turhaan, kun kaulaa ei pahemmin ollut jäljellä ja avautuminen niin vauhdikasta). Vartti puudutuksen jälkeen(klo 6.45) soitin kätilön takaisin, koska puudutus ei auttanut(näin käskettiin tekemään) ja kätilö kurkkas "peiton alle" ja kertoi ystävällisesti, että oli aika ruveta ponnistamaan, että nyt tämä vauva syntyy ilman puudutuksia. Siinä sit ponnistelin vartin verran ilokaasun voimin ja klo 7 vaihtui kätilö ja hän sitten kertoi vauvan pään näkyvän jo hyvin ja oli aika aloittaa "itse synnytys", sit "pumpattiin"(ponnista-ei-ponnista-ei) hetki, ettei liian nopeasti synny(vauvalla huono tarjonta) ja klo 7.11 maailmaan syntyi pienen pieni poika rv 40+6!

Pieni suloinen poikanen <3 

Sen verran oli syöksysynnytys, että vauvan nenä sai enemmän osumaa ja nenä ja otsa oli mustelmalla ekat päivät.

Kivunlievitykseksi sain tosiaan kohdunkaulan puudutuksen, mutta siitä ei apua ollut, eli koin kammoamani "luomusynnytyksen" ilokaasun voimin. Esikoinen oli tilat raivannut ja kun hoikempi poika tuli, niin ei edes nirhassut paikkoja! 

Tällä kertaa saatiin siis myös tehdä kaikki oikein! Eli vauva pääsi heti minun paidan sisään ja isi sai leikata napanuoran(oli kuulemma sitkeä!), sekä pitää vauvaa paitansa sisällä, kun itse kävin suihkussa ja söin. 

Taas jäi positiiviset muistot syntymästä, joten meidän lapsiluku ei varmasti jää tähän kahteen! :)