Elikkäs, nyt esittelen blogin tähdet, eli meidän perheen! :)

 

Wiljam, "Vili, Vilpsu,ymym"

Vili on siis esikoisemme, 29.12.12 syntynyt hurmuripoika. Vili syntyi rv 38+2 käynnistyksellä, koska oli niin kookas vauva ja pituutta hänellä olikin syntyessään 55cm ja painoa huimat 4375g! 

Vili oli vauvana helppo, ei itkenyt turhia, söi kun oli nälkä ja oksensi lähes kaiken maidon pois ja nukkui paljon. Imetin kolme viikko, jonka jälkeen yritimme etsiä kuumeisesti "sitä oikeaa" korviketta, kaikki kun tuntui tulevan ylös. Vilin ollessa 5vko vanha löytyi sitten selitys oksenteluun ja siihen, ettei paino noussut kunnolla(neuvolatädin mielestä olin vain nuori ja kokematon ja liioittelin vauvan normaalin pulauttelun), päästiin TYKSiin tutkimuksiin ja pojalta löytyi alemman mahaportin ahtauma, joka leikattiin heti.

Leikkauksen jälkeen meidän elämä on ollut ylämäkeä ja alamäkeä, edelleen Vili pulautteli paljon ja vaatteita vaihdettiin n. 10 kertaa päivän aikana. Sitten Vili oppi liikkumaan ja menetti yöunet, kausi ei kestänyt kauaa ja taas saatiin nukkua. Hetken, ennen kuin oli ensimmäisen hampaan vuoro ja taas valvottiin, muttei onneksi viikkoa pidempää. Muutama viikko taas unta ja Vili oppi nousemaan pystyyn, konttaamaan ja lisää hampaita puhkesi, silloin ei nukuttu - yhtään. Noh, nyt Vilin ollessa vuoden ikäinen tulee hampaita kokoajan, hitaasti mutta varmasti, eikä meillä vielläkään nukuta öitä putkeen, vaan yhdellä herätyksellä, mutta eipä se haittaa meitä!

Mutta päivisin Vili on mitä ihanin lapsi, nauraa paljon, leikkii leluillaan, syö kun on ruoka-aika ja nukkuu päiväunet, kun on niiden aika. Välillä on rasittavia hetkiä, jolloin ei saa poistua pojan näköpiiristä ja toinen könyää vaan syliin sepimään tukkaa tai puremaan, samaten nyt on opittu, että kaikki kielletty on superkivaa ja se on rasittavaa jos mikä!

Lisää Vilistä ja hänen luonteestaan tulee ilmi blogin muista postauksista sitten pikkuhiljaa! 

 

Katariina, "Kata"

The Äiti! -91 syntynyt täysin Turkulainen naikkonen, ammatiltani lähihoitaja, mutta työelämään en kunnolla ehtinyt ennen Vilin syntymää. Tykkään ulkoilusta, eläimistä ja lukemisesta, inhoan muiden elämään puuttujia, pakonomaista laihduttamista ja pikkuasioista nipottamista. Rakastan karkkia/sipsiä/poppareita, mutta tiedän mitä kohtuus on. Olen myös hyvin nirso sen suhteen, mitä suuhuni laitan ja se rasittaa miestäni. Olen tavallinen kadun tallaaja, enkä erotu massasta, en ole laiha, tai kaunis, enkä seuraa muotia. Hiusvärini on tällähetkellä blondi(oikeasti se on se ihana maantienharmaa) ja silmäni vihreät, älyltäni vastaan kuulemma tämän hertkistä hiusväriäni loistavasti.

 

Joni, "Sippe, Jussi"

The Isi! -83 syntynyt Turkulais mies, ammatiltaan varastonhoitaja, tällähetkellä työttömänä, mutta eikös joka tunnelin päässä ole valoa? Tykkää makoilla, siisteydestä ja musiikista(soittaa itse levyjä/toimii DJnä), inhoaa urheilua/ulkoilua, karvaisia eläimiä ja pikkuasioista nipottajia. Rakastaa tulista ruokaa, muttei sitä itse tee. Kaikkiruokainen, eikä voi ymmärtää minun nirsoiluani yhtään. Hiuksistaan ruskea ja silmistään vihreä, ulkonäöstään huolta pitävä(enemmän kuin minä) rakastettava nallemainen köriläs. 

 

Ja The Tarina, miten kaksi lähes täysin erilaista ihmistä laittoi hynttyyt yhteen; 

Muutettiin samalle asuinalueelle, minä ensimmäistä kertaa yksin ja Sippe erottuaan kihlatustaan. Yhteisten tuttujen kautta näimme toisiamme vähän väliä "kaduilla" ja siitä se sitten alkoi. Tai ei, Sippe lisäsi minut ystäväkseen facebookissa ja kutsui luokseen käymään, siitä se sitten alkoi! Aloimme seurustella aika nopeasti, koska vietimme aikaa muutenkin niin paljon yhdessä. Ero tuli myös nopeasti. Hetki erossa oltuamme palasimme takaisin yhteen ja aloimme miettiä yhteen muuttamisesta(minulla ei ollut varaa jäädä silloiseen asuntooni). Yhteen muutettuamme tein plussaa näyttävän raskaustestin ja ero oli taas lähellä. Ongelmista selviydyttyämme ja viimisilläni raskaana tuo miehenköriläs sitten kosi minua tuhannen tuiterissa. Menimme "salaa" naimisiin maistraatissa, 14.2.13 ja juhlia juhlittiin Vilin nimiäisten ohella. Sen jälkeen kaikki on ollut enemmän tai vähemmän ihanaa. Nyt on sitten isompi asunto(joka on joskus toivottavasti meidän oma), yksi lapsi ja toinen tulossa, ihan suunnitellusti. Niin ja koirakin on, tosin pitkäaikaisessa hoidossa isäni luona. Sen pituinen se, ei mikään kaunein rakkaustarina, mutta meidän <3