Meidän vauva on herännyt eloon! Eli alkuunhan kirjoittelin, että meidän vauva on todella tyytyväinen yksilö - syö ja nukkuu ja katselee hissukseen maisemia. No, nyt se sitten on ruvennut ääntelehtimään ja liikkumaan niin kovin, että Vilikin on havahtunut siihen, että tuo äidin ja isin joka paikkaan kantama "nukke" on herännyt eloon. Vililläkin on herännyt "hoivavietti" ja aina kun vauva ähisee tai itkee(hyvin harvoin), niin isoveli yrittää lohdutella vauvaa "taputtamalla". Tosin Vili ei viellä niin ymmärrä voimia, niin ollaan jouduttu kovin harjoittelemaan vauvan rauhallista ja hellää silittelyä.

Vili on ruvennut hirveästi höpöttämään vauvalle, välillä "lukee" myös jotain kirjaa ja välillä esittelee hienoja lelujaan, toivoen varmaan saavansa pian leikkikaverin itselleen ;) Onneksi ollaan Vilin kanssa käyty paljon paikoissa, joissa on muitakin saman- ja eri-ikäisiä lapsia, niin Vili on tottunut siihen, ettei ihan rajuja juttuja voi pienempien kanssa tehdä ja hän osaa myös jakaa lelujansa(niin omia, kuin vieraitakin) muiden kanssa, joten en usko siitä tulevan ongelmaa - ainakaan viellä.

Vauvan sormet on niin ihmeelliset!

Toki viellä ei voi näitä kahta jättää keskenään samaan tilaan, tai minulta ei siihen luottoa löydy, Vili kun kuitenkin on niin pieni viellä, eikä välttämättä ymmärrä mitä vauvan kanssa voi tehdä ja mitä ei, joten kahdestaan ollessaan voisi vauva saada vähän osumaa, joko Vilin "taputtelusta" tai leluista, joita isoveli toisi leikitettäviksi. Eikä minun mielestä vajaa 1.5v ikäisen kuulukkaan osata heti olla vauvan kanssa, vaan kokoajan oppia uutta! 

Nykyään Vili ei myöskään kaihda pikkuveljeään, vaan jos vauva on äitin sylissä(esim. syömässä), niin tulee Vili reippaasti katsomaan, tajuaa kuitenkin, että juuri sillä hetkellä äiti ei voi häntä ottaa syliin, vaan omaa vuoroa tulee odottaa. Reippaasti Vili myös odottaakin, ei kitise, eikä yritä änkeä syliin, vaan tulee viereen "toteamaan", että syli on täynnä, jatkaa hetkeksi touhujaan ja tulee uudestaan katsomaan tilanteen. Ja toki, kun vauva on ruokaillut/sylitellyt kyllin, niin saa hän myös väistyä isoveljen tieltä, kyllä sitä syliä ja aikaa sylissä riittää sopivasti molemmille, Vili kun ei kaipaa sylittelyä enää niin paljoa, eikä tule mustasukkaiseksi myöskään siitä, että vauva saa olla paljon sylissä.

Vili on myös oppinut tykkäämään kainalossa olosta, hän saattaa hakea kirjan tai lelun ja tulla äitin kainaloon nojailemaan pitkäksikin aikaan samalla kun vauva on sylissä. Ja hyvinhän ne molemmat mahtuu siinä olemaan, varsinkin kun Vili on jo hienosti oppinut, että silloin ei saa reuhoa, vaan on istuttava nätisti vieressä, niin äiti voi vaikka lukea siinä samalla. 

VIli huomasi, että myös mamman sylissä on paikka molemmille.

Ja pitää viellä mainita, että kun Vili on ruvennut kovin matkimaan mitä muut tekee, niin onpa hän myös "oppinut" katsomaan telkkaria. Tosin herran pitää olla tosi väsynyt ja mieleltään rauhallinen, niin hienosti hän kipuaa itse sohvalle katsomaan lastenohjelmia. Tosin tämä on vasta ruvennut "kiinnostamaan" ja siksi siellä sohvalla ei varttia kauempaa jakseta aikaa viettää(nukahtamatta), mutta minusta se on ehkä parempikin, ettei lapsi liikaa sitä telkkaria katso. Olisihan se helppo situttaa muumeja katsomaan pidemmäksikin aikaa, jos siihen "olisi mahdollisuus" ;)