Syntyi pieni menninkäinen
eikä tiennyt nimeään,
lähti sitä etsimään.

Näki heinän,
näki kuun,
näki kiven,
näki puun,
pienen hassun ryysymytyn
sekä äidin hillopytyn.

Niin sai pieni menninkäinen
monen monta nimeä:
Heinä, Kuu,
Kivi, Puu,
Pieni Hassu Ryysymytty
sekä Äidin Hillopytty. (Hannele Huovi)

"Vauva, vaavi, pikkuveli..." Nimetön lapsi - onko sellaisia?

Ei, meidän vauvalla on kyllä nimi ja ihan maistraattiin ilmoitettukki on, kela-kortti löytyy ja hän on virallisesti nimensä saanut. Mutta miksi hän on edelleen "vain" vauva?

Tällä kertaa päätimme, että emme kerro pikkusen nimeä, ennen kuin vasta nimiäisissä. Päätös on pitänyt hyvin ja olen osittain iloinen tästä onnistumisesta. Osittain vain siksi, että minusta on outoa kutsua lasta vauvaksi, tai siis ihan kuin se ei olisi edes olemassa, tai ei olisi sitä nimeä! Mitä jos nimen annon jälkeenkin jää päälle vauvaksi kutsuminen? Olisiko kiva lähteä armeijaankin, kun äiti huutelee perään "terve menoa vauva!"? Noh, täytyy toivoa, että ei jää päälle ja kyllä me keskenämme vauvaa ihan omalla nimellä kutsutaankin, koska Vili on viellä sen verran pieni, ettei osaa nimeä muille paljastaa, hah! ;)

Ajattelin tämän postauksen koskevan tulevia nimiäisiä, mutta koska nyt kärsin isosta ajanpuutteesta ja väsymyksestä(ylläri?), niin tämä postaus jää tyngäksi ja keskitytään niihin nimiäisiin vasta kun ne on vietetty(niin saadaan niistä "jätti"postaus), n. kk päästä! ;)

Keneltä minä näytän?

"On syttynyt sydän pieni,
on elämä alkanut.
on kastetta vailla vielä,
lapsemme pieni nyt.
sen tuletko kanssamme jakamaan,
pikkuisen nimen kuulemaan?"(nettilöydös, ei tekijää kirjattu)