Raskaus ja raskauden hehku - kuullostaa niin hyvältä, eikös? ;) No pitää sanoa, et raskaana ollaan, mutta hehkua ei ole. Esikoinen kun syntyi, niin oli ajatus, että "synnyttää voin koska vaan, mutta raskaana en halua olla", oli mielestäni niin kamala raskaus(alkuun pahoinvointia, loppuun närästystä ja valas-oloa), mutta nyt täytyy sanoa, että se esikoisen raskausaika oli luksusta! Nyt kerron teille vähän tiivistettynä tämän raskauden:

Ensimmäinen kolmannes

Ensimmäiset kolme kuukautta tiivistettynä kahteen sanaan: oksennus ja väsymys. Sitä se oli, aamusta iltaan ja illasta aamuun pahoinvointia ja oksentelua, hereillä oloista selvisin vain ajatuksella, että kohta pääsee taas nukkumaan, tosin siitä ei ollut paljoa apua, kun esikoisella oli touhuvaihe päällä ja heräsi sitten vähintään viisi kertaa yössä. Päivät puuroutui yhteen, mitään yksityiskohtia en muista. Kämppä näytti siltä, että siellä olisi pommi räjähtänyt ja meillä syötiin valmisruokia, paljon! Itse olin kuin kävelevä zombie, en jaksanut pitää huolta ulkonäöstäni, edes suihkuun en jaksanut mennä joka päivä, koska sehän olisi kuluttanut niitä kallisarvoisia minuutteja unista. Puin päälleni ensimmäiset vaatteet mitä eteeni tuli, ei jaksanut kiinnostaa oliko ne miehen vai minun, olivatko sopivan kokoisia, eikä varsinkaan se, että sopiko ne yhteen. Päällimäinen ajatus oli kokoajan se, että kun tästä hengissä selvitään, ni mä pystyn mihin vaan!

Toinen kolmannes

Pahoinvointi ja oksentelu jatkuu, tosin kaikki ei tule ylös mitä suuhuni laitan ja oksennukset keskittyivät lähinnä aamuihin. Jes, selvisin alkuraskaudesta! Ja pikkuhiljaa alkoi esikoisellekkin uni maittaa ja itse sain nukuttua yössä enemmän. Ja kun laskee yksi plus yksi, eli ruoasta saatava energia ja nukkumisesta saatava energia, niin loppu tuloksena oli vähemmän väsyneet päivät ja kokoajan vaan parani! :) Pikkuhiljaa energiataso nousi ja siitä alkoi sitten seurata vaikeuksia unen saamisessa, mutta se ei haitannut, sillä tämän kolmanneksen loppupuolella esikoinen nukkui jo täydet yöt ja itse en tarvitse yhtä paljon unta, eli jäi sitä omaa/kahden keskistä aikaa kivasti iltaisin ja mieli lepäsi, tätä olin kaivannut! Sitten aloin vääntää ongelmia pienistä jutuista; päällimmäisenä mielessä pyöri raskauden hehku, missä se oli? Minun aamulla pesemäni tukka rasvoittui iltaan meneessä, naama kukki finneistä(vaikka mitä yritinkin sille tehdä), selkä rupesi oikuttelemaan ja koko kehoon alkoi levitä niitä ihania raskausarpia.. Eli ei hehkua, mutta ajattelin, että kyllä se sieltä sitten tulee, koska poikahan tuolla mahassa kasvoi ja silloin odottajan olisi pitänyt hehkua - eikös niin? ;)

Viimeinen kolmannes

Tätähän ei ole elelty kuin muutama kuukausi ja vähän olisi viellä jaksettavaa. Mutta jos pitäisi jotenkin tätä aikaa kuvailla, niin paras sana siihen olisi: AU! Joka paikkaan sattuu, selkään, mahaan, jalkoihin, päähän, siis ihan kaikkialle! Liikkuminen on hankalaa, nukkuminen on hankalaa, ainoa mikä onnistuu normaalisti on syöminen ja sen kyllä huomaa. Pahoinvointi on muisto enää(muisto, mikä välillä itsestään muistuttelee), joten olen keskittynyt syömään, tosin kunnon ruoka ei oikein maita, mutta välipalat ja herkut kyllä senkin edestä.. Kiloja ei silti ole tullut "liikaa", vaikkakin aika paljon, mutta ihan uusille kympeille ei viellä olla päästy ja painonnousu on vähäisempää, kuin ekassa raskaudessa - tästä olen ylpeä. Lisänä tähän kaikkeen kipuun on ihana levottomien jalkojen syndrooma, mikä vaivaa lähes joka ilta ja siitä syystä nukkumaan meno on yhtä tuskaa.Onneksi sentään ruoasta saatava energia korvaa uöunista menetettyjä ja päivät ovat energisiä ja tapahtumarikkaita, sillä en jaksa kotona kykkiä, kuin max. puoli päivää ja silloinkin melkein jo hypin seinille. Loppuraskauteen olen siis suunnitellut kaiken näköistä ohjelmaa, olen järjestänyt tyttöjen iltaa, lastevaatekutsuja, aloittanut nuorten äitien ryhmässä ja käynyt aktiivisesti perhekahvilassa, sekä ihmemaassa ja muissa leikkipaikoissa, myös ilmat on ihan kivasti sallinut ulkoilunkin ilman jäätymisen riskiä! Mutta olen kyllä jo näinkin varhaisessa vaiheessa(rv 36 menossa) valmis luovuttamaan ja odotan jo innolla pienokaisen syntymää! :)

Siinähän ne, lyhyesti ja ytimekkäästi! :) Nyt voisin muuten kirjoitella vähän enemmänkin, mutta kun isäntä on varpajaisissa ja poitsu untenmailla, niin ajattelin viettää tämän illan katsellen tyttöjen leffaa ja syöden poppareita, joten enempää en viitsi omasta ajastani "tuhlata" kirjoittamiselle, mutta ajatuksena on rustata vähän tuosta synnytyspelosta viellä ennen vauvan syntymää ja siitä miten ollaan vauvan tuloon valmistauduttu, joten "kiirettä" näiden postausten kanssa saa pitää, eli ei tarvitse kauaa seuraavaa odotella! ;)